Olenko riittävän hyvä vanhempi?
Olenko riittävän hyvä vanhempi?
Tähtihetki Terapiapalvelut, Blogi
15.4.2021, Sanna Kallio
Minun pohdintaani vanhemmuudesta, omasta äitiydestä, on värittänyt jo reilun 11 vuoden ajan kysymys: mitä on riittävän hyvä vanhemmuus. Huomaan pohtineeni usein, että millainen äiti olen ja olenko ollut riittävän hyvä äiti. Muistellessani aikaa, jolloin lapset olivat pieniä, vanhemmuuteen liittyvää pohdintaani väritti vahvasti myös epävarmuus, väsymys, suorituspaineet ja mielikuvat hyvästä äitiydestä.
Nuorena luokanopettajana, ennen lasteni syntymää ajattelin itsevarmasti, että minusta – kasvatuksen ammattilaisesta – ja oppilaiden keskuudessa pidetystä opettajasta tulee varmasti erinomainen äiti. Nämä itsevarmat ja naiivit ajatuksen muuttuivat kuitenkin hyvin nopeasti esikoisen syntymän jälkeen. Yhtäkkiä en enää osannutkaan toimia kuten kasvatusoppaissa oltiin kerrottu. Ja vaikka joskus toiminkin aiempien teoriaoppien mukaan oikein, ei lapseni reagoinutkaan niin kuin oli odotettu.
Nuorena äitinä kaipasin kipeästi reseptikirjan kaltaista ohjenuoraa siihen, miten kasvatan vauvastani hyvinvoivana ja pärjäävän aikuisen. Kaipasin vahvistusta siihen, että olenhan riittävän hyvä vanhempi.
Nyttemmin neljän lapsen jälkeen ja vanhempana äitinä ymmärrän jo hieman, kuinka esikoiseni ja itseni väliin tulivat monenlaiset tunteet, erilaiset haastavat elämäntilanteet, väsymys ja kaikki muut kuuluisat muuttujat. Tiivistettynä väliin tulleita seikkoja voisi kuvata elämällä ja keskeneräisellä ihmisyydellä. Mitä siis haluaisin sanoa nuorelle itselleni? Mitä haluaisin tällä blogikirjoituksella kertoa teille?
Oivallus: Lapsen aidon kohtaamisen merkitys
Tässä kirjoituksessani haluan nostaa esille Maaret Kallion vuonna 2016 kirjoittaman blogiteksin, johon huomaan suuntaavani ajatukseni usein edelleen. Itse sain tuosta tuosta tekstistä ”Pohdinnassa hyvästä vanhemmuudesta unohdetaan se tärkein – lapsi” aikoinaan valtavasti lohtua ja kannustusta. Minulle Maaretin kirjoitus kiteytti vastauksen kysymykseen, mitä on riittävän hyvä vanhemmuus. Kallio kirjoitti blogissaan, että vanhemmuus on vuorovaikutussuhde, jossa vanhempi toimii peilinä ja muokkaa vuorovaikutusta lapsen kanssa yhteensopivaksi. Hyvässä vanhemmuudessa vanhempi ei suinkaan ole virheetön, vaan rohkea huomaamaan virheitään ja korjaamaan niitä. Hyvä vanhemmuus on pieniä, jaettuja hetkiä, joissa on aitoa vuorovaikutusta.
Maaret Kallio muistutti minua tekstillään siitä, mitä pidin jo kaikista tärkeimpänä asiana opetustyössäni alakoulussa: lapsen aidon kohtaamisen merkityksestä. Jotenkin olin kuitenkin onnistunut hukkaamaan aidon kohtaamisen merkityksen oman äitiyden paineiden keskellä.
Vanhemmuuden työstäminen on elinikäinen prosessi
Tästä blogitekstin lukemisesta on jo aikaa. Ajatukset riittävän hyvästä äitiydestä eivät suinkaan ole jättäneet minua täysin rauhaan – eivätkä varmasti ikinä jätäkään. Minulle vanhemmuus on tärkeä asia ja sen työstäminen on tärkeätä myös työtäni ajatellen. Yhä edelleen tätä teemaa pohtiessani huomaan usein rinnassani syyllisyyden pistoksia ja ajatukseni riittämättömyyden sävyttämiksi. Aina ei myöskään käytännössä ole helppoa mukauttaa omaa vuorovaikutusta lapsen tunnetilaan sopivaksi. Kiireen keskellä on välillä vaikea antaa riittävästi aikaa surusilmäiselle lapselle tai rajata kiukkuavan taaperon harmia rakentavasti. Toisaalta onneksi aina jälkeenpäin voi lapsenkin kanssa keskustella tilanteissa, joissa kohtaaminen jäi komentelun, uhkailun tai riidan alle.
Muutaman asian olen kuitenkin havainnut. Pienet, merkittävät ja aidot vuorovaikutustilanteet ja kohtaamiset lapsien kanssa mahdollistuvat helpommin, kun on huolehtinut riittävästi itsestään. Hyvinvoivana äitinä jaksaa herkistyä huomaamaan lapsen tunnetilat, huomaa pysähtyä keskittyneesti lasten tärkeiden asioiden äärelle ja yhteiset pienet aidon ilon hetket mahdollistuvat.
Toinen asia, jonka olen huomannut, on armollisuus itseä kohtaan. Kun havaitsen ohittaneeni lapsen tunnetilan tai sortuneeni arjen myllerryksen keskellä marmatukseen, hoputukseen, kiristykseen ja karjahduksiin, en aina jää kiinni syyllisyyden tunteeseen ja jo melko usein annan syyllisyyden tunteen mennä. Itseni syyllistämisen sijaan osaan jo usein taputtaa itseäni olkapäälle ja todeta, että kaikki on hyvin. Voin käsitellä välikohtauksen lasten kanssa ja pyytää anteeksi. Sen sijaan, että alan käydä läpi äitiyteni tasoa tai äitiyteni riittävyyttä, tarkastelen itseäni ja sitä, olenko huolehtinut riittävästi itsestäni ja suuntaan taas katseeni käsillä olevaan hetkeen.
Vanhemmuus on arjen erilaisia kohtaamisia – niitä törmäyksiäkin
Mitä siis halusin sanoa nuorelle itselleni ja mitä halusin välittää tässä blogitekstissä eteenpäin? Halusin nostaa esille Maaretin blogin avulla sen, että hyvä vanhemmuus ei ole suoritus vaan arjen erilaisia kohtaamisia. Hyvään vanhemmuuteen kuuluvat myös kohtaamiset, jotka eivät menneet aivan oppikirjan mukaisesti. Sen lisäksi haluaisin muistuttaa siitä, kuinka tärkeätä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on kaikenlaisten ruuhkavuosien keskellä. Hyvinvoivina vanhempina voimme toimia lapsillemme peileinä ja kohdata lapsen tunteet ja tarpeet.
Koskettiko aihe?
Tähtihetki Terapiapalvelut tarjoaa matalan kynnyksen palveluita lapsiperheille, erilaisiin elämäntilanteisiin ja haasteisiin. Tutustu Tähtihetken perhepalveluihin tarkemmin oheisesta linkistä.
